maanantai 24. lokakuuta 2011

Ujous ja jännittäminen

Kirjoittaminen on helppoa, kun tekstiä tulee vaivattomasti. Se ei ole ongelma minulle eikä varmaan kenellekään muullekaan kirjoittavalle ihmiselle. Raskainta on ajatteleminen, kun pitäisi selvittää mitä mieltä olen jostain asiasta. Välillä se tuntuu niin väsyttävältä ja vastentahtoiselta, että tekisi mieli katsoa mitä jotkut muuta ovat sanoneet sosiaalisista peloista. Siten pääsisi paljon vähemmällä vaivalla, mutta sellainen työskentelytyyli ei olisi yhtä antoisaa eikä sopisi vapaa-ajan harrastukseksi. Tietysti osa tietokirjailijan työstä on samanlaista kuvittelemista kuin romaanikirjailijoille, eikä sekään ole aina kovin helppoa.

Pohdintaa vaatii esimerkiksi Theon blogissani esittämä kysymys ujoudesta ja jännittämisestä, miten ne poikkeavat toisistaan?

Vastaukseksi tulee mieleeni pari näkökohtaa. Ensinnäkin se, että ujous liitetään yleensä ihmisen ulkonaiseen käyttäytymiseen. Se on siis sosiaalipsykologinen ja behavioristinen termi. ”Hän on niin ujo, ettei käytä kokouksessa puheenvuoroja.” Jännittäminen sitä vastoin on hetkellinen tunne, jonka ihminen kokee sisimmässään sekä psyykkisesti että fyysisesti. Se ei välttämättä estä mitään, jos jännitykseen sisältyvä pelko ei pääse voitolle toiveista samalla tavalla kuin ujostelussa saattaa tapahtua.

Ajattelen myös niin, että jännittäminen on normaalia, jos se ei muutu oireneuroottiseksi fobiaksi. Myös ujous on normaali luonteenpiirre, jos se ei jäykistä ihmistä estyneeksi ja luonneneuroottiseksi.

Nyt pitäisi miettiä vielä muitakin erotteluja, jos vain jaksaisi. Mikä ero on ujoudella ja introversiolla ja toisaalta miten jännitys ja ahdistus poikkeavat toistaan.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Nykyfobioiden itsekeskeisyys

Hyvä kysymys blogini kommentoijalta: miksi punastumisen pelkoa nimitetään fobiaksi, vaikka se ei kohdistu mihinkään itsen ulkopuoliseen samalla tavalla kuten vieraiden ihmisten pelko, koulupelko tai korkean paikan kammo. Näiden fobioiden latinankielisistä nimistä on – ilmeisesti sanaristikkojen tekijöille – pitkiä listoja agorafobiasta (aukeiden paikan kammosta) aina zoofobiaan (eläinten pelkoon) saakka.

Yleisin vaiva psykiatrin vastaanotolla on esiintymistilanteiden pelko, joka hankaloittaa opiskelua tai aiheuttaa kohtuuttoman rasituksen työelämässä. Toinen – tai oikeastaan aivan sama huomion kohteeksi joutumisen pelko – on sosiaalisten tilanteiden pelko. Nämä fobiat liittyvät tiettyihin tilanteisiin, joihin saattaa tahtomattaan joutua.

Tarkemmin tutkittaessa selviää kuitenkin, että useimmat nykyihmisen pelot kohdistuvat häneen itseensä, siihen mitä hän pelkää tapahtuvan omassa sisimmässään tai ruumiissaan: käsien vapinaa, änkyttämistä jne. Paniikkihäiriöön kuuluu pelko, että joutuisi yllättäen ahdistuskohtauksen uhriksi ja saisi siihen kuuluvat pahat psykofyysiset oireet.

Pelot ovat siinä mielessä itsekeskeisiä ja – jos Heinz Kohutiin on uskominen – liittyvät narsistiseen libidoon eivätkä objektiin suuntautuvaan libidoon.

MIksi esiintyvä taiteilija altistuu huumeisiin?

Mietin miksi lahjakas laulaja tai näyttelijä ryhtyy käyttämään huumeita? Ongelmaa voi lähteä avaamaan siitä tosiasiasta, että useimmat ihm...