lauantai 29. tammikuuta 2011

Kuninkaan esiintymisjännitys

Menin kiinnostuneena katsomaan Oscar- ehdokasta ”Kuninkaan puhe”, mutta ujoutta ja esiintymispelkoa tutkineena psykiatrina epäilin voiko filmi olla uskottava. Pelkoni osoittautui vääräksi heti ensimmäisistä kuvista alkaen: neuroottinen esiintymisfobia ja siihen liittyvä änkytys kuvattiin harvinaisen nyansoidusti ja syvällisesti.

Colin Firth ei esittänyt rooliaan vaan hän oli ja eli siinä vakuuttavalla tavalla. Ja onhan hänet nähty tällaisessa sosiaalisesti estyneessä luonneroolissa aikaisemminkin, esimerkiksi kaikkien tuntemana Darcyna tv-sarjassa ”Ylpeys ja ennakkoluulo”.

Myös hänen hoitonsa, jossa yhdistyi logo- ja supportiivinen psykoterapia, keskittyi oleellisimpaan seikkaan: vapautumiseen neuroottisesta itsekontrollista. Pyrkimyksenä oli tukea spontaanisuutta ja lisätä ekspressiivisyyttä samaan tapaan kuin aikoinaan Turkan johtamassa Teatterikorkeakoulussa. Omasta psykoanalyytikon asenteestani huolimatta oli paikallaan, ettei hoidossa ilmennyttä ja kontaktin välillä katkaisutta negatiivista isätransferenssia lähdetty keinotekoisesti tulkitsemaan.

Suosittelen elokuvaa jokaiselle, joka ei ymmärrä esiintymispelkoa ja pitää sitä pikkujuttuna, joka korjaantuu itsestään iän mukana.

Ei kommentteja:

Väkivaltariskin psykiatrinen arviointi

Osa väkivaltarikollisista uusii tekonsa, kun he pääsevät vankilasta viimeistään silloin, kun ovat kärsineet rangaistuksensa. Näin voi tap...