maanantai 3. tammikuuta 2011

Nykyfobioiden itsekeskeisyys

Hyvä kysymys blogini kommentoijalta: miksi punastumisen pelkoa nimitetään fobiaksi, vaikka se ei kohdistu mihinkään itsen ulkopuoliseen samalla tavalla kuten vieraiden ihmisten pelko, koulupelko tai korkean paikan kammo. Näiden fobioiden latinankielisistä nimistä on – ilmeisesti sanaristikkojen tekijöille – pitkiä listoja agorafobiasta (aukeiden paikan kammosta) aina zoofobiaan (eläinten pelkoon) saakka.

Yleisin vaiva psykiatrin vastaanotolla on esiintymistilanteiden pelko, joka hankaloittaa opiskelua tai aiheuttaa kohtuuttoman rasituksen työelämässä. Toinen – tai oikeastaan aivan sama huomion kohteeksi joutumisen pelko – on sosiaalisten tilanteiden pelko. Nämä fobiat liittyvät tiettyihin tilanteisiin, joihin saattaa tahtomattaan joutua.

Tarkemmin tutkittaessa selviää kuitenkin, että useimmat nykyihmisen pelot kohdistuvat häneen itseensä, siihen mitä hän pelkää tapahtuvan omassa sisimmässään tai ruumiissaan: käsien vapinaa, änkyttämistä jne. Paniikkihäiriöön kuuluu pelko, että joutuisi yllättäen ahdistuskohtauksen uhriksi ja saisi siihen kuuluvat pahat psykofyysiset oireet.

Pelot ovat siinä mielessä itsekeskeisiä ja – jos Heinz Kohutiin on uskominen – liittyvät narsistiseen libidoon eivätkä objektiin suuntautuvaan libidoon.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrän, että kaikki sairaalloiset, suhteettomat pelot kohdistuvat itseen ja omiin pelottaviin yllykkeisiin. Ihmettelin sitä, kuuluvatko kaikki sairaalloiset pelot fobian käsitteeseen. Ilmeisesti näin on. Luulin aiemmin, että fobioiksi sanotaan niitä pelkoja, joissa ihminen ulkoistaa omien sisäisten asioittensa pelon määrättyyn ulkoiseen kohteesesen, kuten madot, hämähäkit, suljettu tila, korkea paikka, terävät esineet.

Tulee mieleen, että fobiat tuossa suppeassa merkityksessä ovat näppäriä kaikenkattavan ahdistuksen tiivistyskeinoja: ei tarvitse pelätä hallitsematonta sisintään kaikenaikaa, ainoastaan veitsiä tms. Yhtä määräkohdetta on helpompi hallita kuin sekavaa mielensisäistä ajatus- ja tunneviidakkoa, semminkin kun se on ulkopuolella eikä pelkääjän mielestä missään tapauksessa omassa itsessä.

Anonyymi kirjoitti...

"Pelot ovat siinä mielessä itsekeskeisiä ja – jos Heinz Kohutiin on uskominen – liittyvät narsistiseen libidoon eivätkä objektiin suuntautuvaan libidoon."


Näinhän se taitaa olla etenkin sosiaalisen "fobian" ja paniikkihäiriön kohdaalla. Ongelmaa mutkistaa se, että vaikka tietää pelon oikeasti kohdistuvan itseensä ja omiin reaktioihin, sen tiedostaminen ei vähennä oireilua. Päinvastoin, silloin kun tiedostaa oireensa ja omat reaktionsa, ne vain voimistuvat.

P.S Löysin blogisi sattumalta, se on mielenkiintoinen! Erityisesti kommenttisi sarjasta" Terapiassa". Nyt sarjassa alkoi uudet jaksot, olisi hauskaa kuulla lisää kommenttejasi.

Väkivaltariskin psykiatrinen arviointi

Osa väkivaltarikollisista uusii tekonsa, kun he pääsevät vankilasta viimeistään silloin, kun ovat kärsineet rangaistuksensa. Näin voi tap...