maanantai 24. lokakuuta 2011

Ujous ja jännittäminen

Kirjoittaminen on helppoa, kun tekstiä tulee vaivattomasti. Se ei ole ongelma minulle eikä varmaan kenellekään muullekaan kirjoittavalle ihmiselle. Raskainta on ajatteleminen, kun pitäisi selvittää mitä mieltä olen jostain asiasta. Välillä se tuntuu niin väsyttävältä ja vastentahtoiselta, että tekisi mieli katsoa mitä jotkut muuta ovat sanoneet sosiaalisista peloista. Siten pääsisi paljon vähemmällä vaivalla, mutta sellainen työskentelytyyli ei olisi yhtä antoisaa eikä sopisi vapaa-ajan harrastukseksi. Tietysti osa tietokirjailijan työstä on samanlaista kuvittelemista kuin romaanikirjailijoille, eikä sekään ole aina kovin helppoa.

Pohdintaa vaatii esimerkiksi Theon blogissani esittämä kysymys ujoudesta ja jännittämisestä, miten ne poikkeavat toisistaan?

Vastaukseksi tulee mieleeni pari näkökohtaa. Ensinnäkin se, että ujous liitetään yleensä ihmisen ulkonaiseen käyttäytymiseen. Se on siis sosiaalipsykologinen ja behavioristinen termi. ”Hän on niin ujo, ettei käytä kokouksessa puheenvuoroja.” Jännittäminen sitä vastoin on hetkellinen tunne, jonka ihminen kokee sisimmässään sekä psyykkisesti että fyysisesti. Se ei välttämättä estä mitään, jos jännitykseen sisältyvä pelko ei pääse voitolle toiveista samalla tavalla kuin ujostelussa saattaa tapahtua.

Ajattelen myös niin, että jännittäminen on normaalia, jos se ei muutu oireneuroottiseksi fobiaksi. Myös ujous on normaali luonteenpiirre, jos se ei jäykistä ihmistä estyneeksi ja luonneneuroottiseksi.

Nyt pitäisi miettiä vielä muitakin erotteluja, jos vain jaksaisi. Mikä ero on ujoudella ja introversiolla ja toisaalta miten jännitys ja ahdistus poikkeavat toistaan.

MIksi esiintyvä taiteilija altistuu huumeisiin?

Mietin miksi lahjakas laulaja tai näyttelijä ryhtyy käyttämään huumeita? Ongelmaa voi lähteä avaamaan siitä tosiasiasta, että useimmat ihm...