maanantai 3. tammikuuta 2011

Nykyfobioiden itsekeskeisyys

Hyvä kysymys blogini kommentoijalta: miksi punastumisen pelkoa nimitetään fobiaksi, vaikka se ei kohdistu mihinkään itsen ulkopuoliseen samalla tavalla kuten vieraiden ihmisten pelko, koulupelko tai korkean paikan kammo. Näiden fobioiden latinankielisistä nimistä on – ilmeisesti sanaristikkojen tekijöille – pitkiä listoja agorafobiasta (aukeiden paikan kammosta) aina zoofobiaan (eläinten pelkoon) saakka.

Yleisin vaiva psykiatrin vastaanotolla on esiintymistilanteiden pelko, joka hankaloittaa opiskelua tai aiheuttaa kohtuuttoman rasituksen työelämässä. Toinen – tai oikeastaan aivan sama huomion kohteeksi joutumisen pelko – on sosiaalisten tilanteiden pelko. Nämä fobiat liittyvät tiettyihin tilanteisiin, joihin saattaa tahtomattaan joutua.

Tarkemmin tutkittaessa selviää kuitenkin, että useimmat nykyihmisen pelot kohdistuvat häneen itseensä, siihen mitä hän pelkää tapahtuvan omassa sisimmässään tai ruumiissaan: käsien vapinaa, änkyttämistä jne. Paniikkihäiriöön kuuluu pelko, että joutuisi yllättäen ahdistuskohtauksen uhriksi ja saisi siihen kuuluvat pahat psykofyysiset oireet.

Pelot ovat siinä mielessä itsekeskeisiä ja – jos Heinz Kohutiin on uskominen – liittyvät narsistiseen libidoon eivätkä objektiin suuntautuvaan libidoon.

MIksi esiintyvä taiteilija altistuu huumeisiin?

Mietin miksi lahjakas laulaja tai näyttelijä ryhtyy käyttämään huumeita? Ongelmaa voi lähteä avaamaan siitä tosiasiasta, että useimmat ihm...