sunnuntai 19. elokuuta 2012

Työuupumus


Helsingin Sanomat aikoo ilmeisesti tehdä jutun työuupumuksesta. Lehdessä julkaistiin 12.8 ilmoitus, jossa haettiin burnoutista kärsiviä ihmisiä haastateltavaksi.

Aihe on tärkeä.

Sairaudeksi muuttunut uupumus ei ole pikkujuttu; se ei korjaannu levolla eikä virkistyksellä. Liikunnan lisääminenkin parantaa vain fyysistä kuntoa. Yleensä kyseessä on vaikeampi tila kuin masennus koska depressiolääkkeet eivät tehoa toivotulla tavalla.

Uupumukseen johtava prosessi alkaa, kun ihminen joutuu yksipuolisesti keskittämään kaiken huomionsa ja voimavaransa työhön ja toimintaan, kaikkeen ulkonaiseen sisäisen kustannuksella. Hän hoitaa tehtävänsä hyvin ja tekee tulosta samalla kun omat sisäiset vaatimukset ja tarpeet unohtuvat. Työ vaatii itsensä uhraamista ja taustalla on pelkokuvitelma, että muuten sinusta ei välitetä, sinua ei arvosteta, sinut hylätään.

Toiset eivät välttämättä tunnista burnoutia, koska työntekijä suoriutuu hyvin pitkälle, vuosia ja jopa toistakymmentä vuotta. Hän tekee rutiinilla ja hyvin toimivana robottina sen, mitä pitää. Muut saattavat pyytää häntä tekemään lisää, kun hän on niin taitava ja asiat sujuu häneltä niin helposti.

Työuupunut on myynyt sielunsa. Hän ei enää koe omia subjektiivisia tarpeitaan eikä tiedä, mitä hän itse oikeastaan odottaisi työltään.  Hänen psyykkinen olemassaolonsa on haalistunut samalla tavalla kuin elokuvan häivytyskuvassa. Läheinen voi välillä joutua miettimään, onko tuon ihmisen sisällä enää ketään.

Sielullisen tason häviäminen jättää jäljelle vain fyysiset tarpeet, jotka voivat voimistua. Psyykkisten kaipausten kokeminen somatisoituu, kun ihminen alkaa syödä enemmän ja saattaa lihoa tai hän alkaa käyttää alkoholia runsaammin. Läheisyyden kaipaus voi rajoittua fyysiseen ja seksuaaliseen.

Hoidoksi tarvitaan jotain, mikä palauttaisi kadonneen sielullisuuden.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Franz Kafkan Oikeusjuttu


Jonathan Franzenin viimeksi suomennettu teos nimeltään Epämukavuusalue sisältää omaelämänkerrallisia esseitä. Kirjan nimi viittaa siihen, että henkilökohtaisten asioiden paljastaminen voi tuntua nolottavalta, pelottavalta tai ujostuttavalta, mutta silti on tärkeää uskaltautua niillekin aroille alueille.

Oli mielenkiintoista lukea Franzenin intohimoisesta lintuharrastuksesta. Onhan Vapaus-teoksen eräänä teemana harvinaisen linnun, latvuskerttulin suojelu, josta hän kertoo omalla persoonallisella tyylillään. Hän osaa hauskalla tavalla yhdistää sekä myötätunnon että kriittisen ironian, kun hän kuvaa päähenkilöittensä ponnistelua vaikeuksiensa keskellä. Samalla hän panee lukijan miettimään, voivatko ihmiset todella aivan vapaasti tehdä mitä lystäävät.

Franzen antoi minulle myös lukuidean, kun hän kertoi opiskeluaikaisesta yrityksestään lukea Kafkan Oikeusjuttua. Kirja jäi Franzenilta kesken. Hän pääsi vain puoleen väliin, kun se tuntui niin inhottavalta. Hän luki tekstin siten kuin se yleensä tulkitaan: syytön mies Josef K pidätetään ja hän joutuu avuttomana byrokratian rattaisiin. Franzen sai kuitenkin kirjallisuuden seminaarissa professorilta neuvon lukea uudestaan siitä näkökulmasta, että herra K olisikin syyllinen.

Minä myös kiinnostuin asiasta ja kävin viime viikolla lainaamassa Oikeusjutun. Se vaikutti alkuun kuvaukselta vainoharhaisesta miehestä, joka elää omissa ahdistavissa kuvitelmissaan. Vähitellen huomasin, ettei kirja ole kuvaus psykoosista vaan kyse onkin painajaisunesta. Jaksoin lukea kolmasosan ja lopetin siihen, että katsoin kirjan lopun. Tarinan päätös oli aivan sama kuin mihin unennäkijä herää öisestä paniikistaan ja toteaa rauhoituttuaan, että onneksi se oli vain unta.
Halusin virkistyä ponnistelusta ja Kafkan keinotekoisesta kielestä. Onneksi löysin Akateemisesta Virginia Woolfin ensimmäisen teoksen Menomatka. Sen teksti on ilmavaa ja assosioivaa ja syvällisempää ihmismielen pohdintaa kuin Kafka. Näin nyt ajattelen.


http://100kirjaa.blogspot.com/2011/03/65-franz-kafka-oikeusjuttu.html

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Breivikin syyntakeisuus


Seuraan kiinnostuksella Norjan psykiatrien kiistaa Breivikin syyntakeisuudesta. Olisi mainiota jos juristit eivät tyytyisi pinnallisiin selityksiin vaan asiantuntijoiden pitäisi perustella kantansa uskottavasti ja asia puitaisiin perusteellisesti. Sillä olisi heijastusvaikutuksensa myös Suomen käytäntöihin.

En nimittäin ole koskaan tavannut kahta psykiatria, jotka olisivat jostain ongelmasta samaa mieltä. Peruslähtökohdat ovat usein niin kaukana toisista, että toistensa ajatuksia voi tuskin edes ymmärtää. Auktoriteettiuskoisia tällainen yhden totuuden puute varmaan hämmentää.

Oman käsitykseni mukaan Breivik oli tekoa tehdessään syyntakeinen. Hän ymmärsi erittäin hyvin, mitä oli tekemässä. Eikä hän käsittääkseni sairasta skitsofreniaa, johon ensimmäinen työryhmä viittasi. Eugen Bleuler loi skitsofrenian käsitteen dementia praecoxin tilalle 1800 luvulla ja piti sen tärkeimpänä perusoireena assosiaatioiden hajanaisuutta. Sellaisesta Breivik ei ole osoittanut mitään merkkejä, pikemminkin hänen ajatuksensa olivat ja ovat edelleen johdonmukaisia ja erittäin hyvin koossapysyviä, koherentteja. Eivätkä hänen ajatuksensa ja osin kuvitelmansa ole millään lailla bisarreja.

Häntä ei voi myöskään pitää muulla tavalla psykoottisena. Paranoidiseen taudinkuvaan kuuluu deluusio, että ihminen uskoo olevansa vaarassa jonkin muiden taholta tulevan uhkan ja vainon takia. Breivik sen sijaan kokee itsensä ilmeisen turvalliseksi ja olevansa vahvoilla.

Mielestäni kyse on persoonallisuushäiriöstä, vanhalla termillä sanottuna psykopatiasta. Hänen oireensa sopivat nykyisen ICD-10 tautiluokituksen mukaan kaikkein parhaiten sellaiseen diagnoosiin kuin F60.1 ( Schizoid personality ). Sen sijaan hän ei aivan täysin täytä niitä kansainvälisesti sovittuja kriteerejä, joiden perusteella häntä voisi pitää paranoidisena persoonallisuutena.

Ja siksi toisekseen laki on sellainen, että psykoosinkaan sairastaminen ei vapauta vastuusta muuten kuin vain niissä erityistapauksissa, joissa rikos on suoraan johtunut kyseisestä sairaudesta.

MIksi esiintyvä taiteilija altistuu huumeisiin?

Mietin miksi lahjakas laulaja tai näyttelijä ryhtyy käyttämään huumeita? Ongelmaa voi lähteä avaamaan siitä tosiasiasta, että useimmat ihm...