tiistai 25. maaliskuuta 2014

Sosiaalinen fobia ei ole pikkujuttu

Suomen terveydenhuollossa on pitkään panostettu depression tunnistamiseen ja hoitamiseen - tosin valitettavan usein se on tarkoittanut lääkitystä pelkillä pillereillä. Tilanne on potilaan kannalta aivan toinen, jos häen ongelmanaan on sosiaalinen fobia, joka ei ole vielä johtanut masennukseen. Hänen vaivaansa ei hevin oteta todesta, vaikka se voi olla hyvinkin haitallinen ja alentaa jopa työkykyä. Osataan neuvoa vain joitain rentoutumiseen tähtääviä menetelmiä ja annetaan rohkaisuksi, että ”kyllä se siitä helpottuu, kun saat itseluottamuksesi kuntoon”. Mikäli ongelma jatkuu, kuten se yleensä tekee, suositellaan kemiallista hoitoa beeta-salpaajilla ja antidepressiivisillä lääkkeillä.

Läheskään kaikki eivät saa pysyvää ja riittävää helpotusta terapioistakaan. Miksei? Puuttuuko terapeuteilta tietotaitoa vai mitä, sitä mietin, kun eräs ongelmasta kärsinyt kertoi hakeneensa apua ja pettyneensä siihen, ettei saanut vaivastaan riittävästi informaatiota. "En tiennyt edes mitä sairastan. Kukaan ei minulle kertonut siihen liittyvästä laaja-alaisesta psykosomaattisesta oireilusta jne."

Sosiaaliset pelot saavat ihmisen reagoimaan tietyissä tilanteissa myös fyysisesti ilman, että hänessä olisi mitään todennettavaa vikaa. Pelon ja turvattomuuden ohella toinen merkittävä psykosomaattista oireilua aiheuttava tekijä on herkkä hämmentyminen. Siihen liittyy fyysisiä oireita kuten punastumista, hikoulua, näön hämärtymistä, sydämen tykytystä. Oireet ovat usein aivan samat kuin paniikkikohtauksessa, joka oman käsitykseni mukaan on eräs sosiaalisen fobian ilmentymä.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Ihmisen sielullisuus

Olen saanut useilta tahoilta kritiikkiä siitä, että puhun sielusta käsitellessäni inhimillisiä tunteita ja kaipauksia. Olen kuitenkin jatkanut omaksumaani tapaa jo vuosia huolimatta siitä, että sielu haluttaisiin varata vain teologiseen kielenkäyttöön ilmaisemaan suhdetta Jumalaan.

Miksi sielu? Minusta sielu on jotain syvällisempää, hahmottomampaa ja liikkuvampaa kuin psykologinen puhe psyykestä ja mielestä. Tosin Veikko Tähkän pääteos on nimeltään ”Mielen rakentuminen” ja hän sentään oli Pohjoismaiden ehkä arvostetuin psykoanalyytikko. Silti ajattelen, että mikä oikeus on kenelläkään, edes teologeilla omia joitain sanoja niin, etteivät muut saisi niitä käyttää.

Olen mielestäni sielutieteilijä vaikka psykiatri olenkin sillä rajoituksella, että en usko biologiseen psykiatriaan enkä sen hoitomuotoihin.  

MIksi esiintyvä taiteilija altistuu huumeisiin?

Mietin miksi lahjakas laulaja tai näyttelijä ryhtyy käyttämään huumeita? Ongelmaa voi lähteä avaamaan siitä tosiasiasta, että useimmat ihm...