tiistai 11. maaliskuuta 2014

Ihmisen sielullisuus

Olen saanut useilta tahoilta kritiikkiä siitä, että puhun sielusta käsitellessäni inhimillisiä tunteita ja kaipauksia. Olen kuitenkin jatkanut omaksumaani tapaa jo vuosia huolimatta siitä, että sielu haluttaisiin varata vain teologiseen kielenkäyttöön ilmaisemaan suhdetta Jumalaan.

Miksi sielu? Minusta sielu on jotain syvällisempää, hahmottomampaa ja liikkuvampaa kuin psykologinen puhe psyykestä ja mielestä. Tosin Veikko Tähkän pääteos on nimeltään ”Mielen rakentuminen” ja hän sentään oli Pohjoismaiden ehkä arvostetuin psykoanalyytikko. Silti ajattelen, että mikä oikeus on kenelläkään, edes teologeilla omia joitain sanoja niin, etteivät muut saisi niitä käyttää.

Olen mielestäni sielutieteilijä vaikka psykiatri olenkin sillä rajoituksella, että en usko biologiseen psykiatriaan enkä sen hoitomuotoihin.  

5 kommenttia:

Theo kirjoitti...

Itse olen kyllä pitänyt käyttämästäsi terminologiasta. Se on jotenkin kauniimpaa ja inhimillisempää kuin steriili puhe psyykestä tai mielestä. Niin, sielukkaampaa!

"Sielunhan" voi ymmärtää monellakin tavalla. Sillä voi esim. viitata vain siihen henkiseen puoleen, joka erottaa ihmisen melko radikaalisti eläimestä. Sanaa ei ole pakko ymmärtää platonistisesti tai uskonnollisesti ihmisolemuksen osana, joka jää elämään ruumiin kuollessa. Sitä paitsi erityisesti protestanttisessa teologiassa (mm. Oscar Cullmann) on 1900-luvulla kritisoitu ankarasti tätä jälkimmäistä sielukäsitystä. Sen on ajateltu palautuvan enemmän antiikin kreikkalaiseen filosofiaan kuin Uuteen testamenttiin, joka näiden kriitikoiden mukaan opettaa holistisesti koko ihmisen kuolemaa ja koko ihmisen ylösnousemista eikä mitään sielun kuolemattomuutta. Tosin teologit eivät ole tänäkään päivänä täysin yksimielisiä siitä, ovatko opit sielun kuolemattomuudesta ja ruumiin ylösnousemisesta toisensa poissulkevia.

Anonyymi kirjoitti...

Luin juuri uusimman kirjasi. Voi kun tämä olisi ollut saatavilla jo 25 vuotta sitten, silloin kun aloitin terapiassa käymisen sos. fobioiden takia. En tiennyt edes mitä sairastan, miksi koen niin. Kukaan ei minulle kertonut siihen liittyvästä laaja-alaisesta psykosomaattisesta oireilusta jne. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämän olisi jokaisen oireilevan ja pelästyneen nuoren hyvä lukea.
Nim. Nainen -69 , vielä terapiassa.

Juhani Mattila kirjoitti...

Kiitos Theo kiinnostavasta ja rohkaisevasta kommentistasi! Se herätti minussa paljon ajatuksia. Vastaukseni on vain näin viivästynyt.

Teologinen käsitys sielusta ihmisen kuolemattomana syvyysulottuvuutena on hyvin sopusoinnussa sen kanssa, että ihmisen tietoisuuden ulkopuolella - tai oikeastaan sen sisällä - hänen alitajunnassaan ei ole olemassa aikaa eikä ajallisuutta.

Tulee mieleen myös jungilainen teoria ihmisiä yhdistävästä kollektiivisesta piilotajunnasta; olen ajatellut sen olevan kuin laaja meri, jonka pinnalla yksilöt ovat hetkeksi esille nousevia aaltoja.

Juhani Mattila kirjoitti...

Hei Nainen -69, haluan kommentoida Sinulle: Ongelmana on se, että sosiaaliset fobiat ohitetaan ja keskitytään hoidoissa johonkin muka tärkeämpään. Voi kuinka tärkeää olisikaa saada jo varhain nuorena tieoa ja tarvittaessa myös keskusteluapua! Kommenttisi sai minut mietteliääksi ja tein ylle pienen kirjoituksen aiheesta. - Mitä mieltä muuten olet, miksei Sinun hoitosi tuonut apua, mitä siitä terapiamuodosta on ehkä puuttunut? Sinä olisit oikea asiantuntija vastaamaan.

Theo kirjoitti...

Kiitos Juhani kommentista!

Ja se mitä "Nainen -69" kirjoitti, vastaa hyvin paljon myös minun kokemuksiani ja tunnelmiani. Kirjoitan niistä jotain tuohon toiseen avaukseen.

Väkivaltariskin psykiatrinen arviointi

Osa väkivaltarikollisista uusii tekonsa, kun he pääsevät vankilasta viimeistään silloin, kun ovat kärsineet rangaistuksensa. Näin voi tap...