lauantai 26. joulukuuta 2015

Naama punaisena

Olin haastateltavana, kun toimittaja teki lehtijuttua jännittämisestä ja pyysi minua kertomaan aiheeseen liittyviä henkilökohtaisia kokemuksia. Tällainen tilanne on harvinaista psykiatrille, joka normaalisti keskittyy vain muiden ongelmiin ja kokemuksiin. Yhtäkkiä ei tule mieleen paljon mitään ja sitten kun muistaa enemmän niin se ei enää mahdu juttuun mukaan.

Jotkut ihmiset uskovat ihan tosissaan, että psykiatri ja varsinkin psykoanalyytikko tietää omat taustansa ja tunteensa kuin vettä vaan, mutta eihän se tietenkään pidä paikkaansa. Epärealistisiin käsityksiin törmääminen harmittaa ja joskus myös loukkaa sen takia, kun psykiatria ei pidetä tavallisena ihmisenä, jolla on samoja henkilökohtaisia ongelmia kuin hänen potilaillaan.

Toimittajan kysymysten ansiosta muistin hyvin kuinka pelkäsin lapsena monia sosiaalisia tilanteita - oikeastaan en vain joitain vaan ihan kaikkia -  kun en tiennyt kuinka olisin niissä ollut ja mitä sanonut. Kuulin puhuttavan, että Juhani on vain herkkä, ja se ei silloin tuntunut yhtään hyvältä, pikemminkin hyvin nololta.

Minua yritettiin muutamia kertoja karaista, mutta eiväthän pelot ja jännitykset sillä tavalla lievity, pahenevat vain. Yhden ikävän tapauksen muistan erityisen hyvin, kun olin 13 -vuotias ja isäni pakotti minut esiintymään erääseen seurakunnan järjestämään yleisötilaisuuteen, ehkä juuri ennen Joulua, ja lukemaan katkelman jostain uskonnollisesta kirjasta. Siinä ei auttanut itku eikä mikään.
Se oli traumaattinen kokemus, kun naama punaisena, selkä hiestä märkänä ja sydän pamppaillen ja silmät sameana kyynelistä suoritin vaaditun tehtävän. Sen jälkeen hävetti niin, että olin valmis katoamaan maan alle ikuisiksi ajoiksi.


Ei kommentteja:

MIksi esiintyvä taiteilija altistuu huumeisiin?

Mietin miksi lahjakas laulaja tai näyttelijä ryhtyy käyttämään huumeita? Ongelmaa voi lähteä avaamaan siitä tosiasiasta, että useimmat ihm...